Väsynyt torstai.

Voin rehellisesti sanoa, että tällä viikolla ei ole tapahtunut yhtään mitään. Koeviikot on aina tällasia, mee kouluun koomassa, kirjota paperille kaikki mitä tiedät aiheesta, nuku ennen pohjatuntia, pohjatunti ja sitten kotiin valmistautumaan siihen, että tule tekemään saman huomenna, I don't see any profit here. Onneksi huomenna on kauan kaivattu perjantai. Tunnenpa itseni tänään laiskaksi, ei huvittanut mennä treeneihinkään tänään, ovat junnutreenit tosin. Tarkoittaen sitä, että koko aika menee lähinnä säätämiseen ja riehumisen/nahistelun selvittämiseen. Menen huomenna potkuilemaan taas. Onneksi valtio lainaa mun poikaystävän takaisin mulle viikonlopuksi. Heh suunniteltiin, että mennään katsomaan leffaa, kitsaus tosin iski kun Djangon liput olikin 13e/kpl...noh jos vaikka Rölli tai jotain, ei sillä oikeesti väliä. Tänään pysähdyin kelaamaan myös sitä, että joskus olisi ehkä tarpeen siivotakin, no huomenna ehtii...tai sitten ensviikolla, joo ensviikolla kun ei oo kokeita (lue. en siivoa ja saan pölyallergian ja/tai pölypunkit sun muut syö mun ihon yöllä paskaks ja kuolen)

vaanin tulevaa perjantaita. Varo vain!

Viikonloppuja!

Tämä viikonloppu wasn't anything out of the ordinary, en ryypännyt, enkä pahemmin riehunutkaan. Vietin viikonloppua loppuun kulutetun inttipojan kanssa, jonka mielestä viiksien piirtäminen naamaan ei ole hyvä läppä. Onhan, aivan jumalattoman hyvä.
    Syvällisten puhumistä ei voi oikein välttää missään ihmissuhteessa ja tätä harrastettiin L:n kanssa moneen otteeseen tänä viikonloppuna. Jäi hyvä fiilinki ja toiseen on helppo luottaa, kun tietää miltä toisesta tuntuu. Paras tunne on, kun odottaa toisen näkemistä monta viikkoa ja sitten kun se seisoo ovella, niin siitä ei vain tahdo päästää irti. Kyynelkanavat tulvii yli ja vain se, että näkee toisen olevan kunnossa helpottaa oloa. Tiedäkin se, että vaikka töhöilet, unohdat bussirahat ja olet hölmö niin pidän sinusta. Tuollaisena kuin olet. Viisikymmentäkaksi aamua edessä ennen kuin olet vapaa mies ja minähän odotan, oli se sitten 52 tai vaikka 365 aamua. Koita jaksaa. Saattaminen siihen bussiin on aina yhtä kamalaa, kauhea lauma kurkkusalaatteja vyöryy kohti viitos laiturilla kökkivää bussia, seisot vieressä ja ote kädestä kovenee. Irti on pakko silti päästää. Lähden aina ennen bussia kävelemään kotia kohti ja vaikka olenkin kovista kovin pahaperse niin alahuuleni vapisee ja nielen kyyneliä vastaantulijoiden katsoessa kummauksuen. On kummallista, mitä saat minussa aikaan. Pidän tästä tunteesta. Lämpö.

Jauza

Noin tämän aamun fiilikset on erittäin hyvät. Kehoni jokaista lihasta jomottaa, mutta minun mielestäni vihreä vyö on todellakin sen arvoinen. Vyökokeen aikana tuntui, että hei hei hei ei tästä tule nyt lasta eikä paskaa. Koordinaatiokykyni ja rytmitajuni ovat tasoa nolla, siksi liikesarjat ovat olleet aina "hieman" haastavia. Tälläkin kertaa olin aina väärinpäin, voi jumalauta. Kaikesta huolimatta vihreä vyö on nyt kädessä ja tämä on vasta alkua! Tänään on muuten perjantai, in case someone didn't notice. Fuck yeah viikonloppulomat. Tästä tulee hyvä viikonloppu

success!

Pakollinen must have ybah tärkeä esittelypostaus!!

Aattelin, että kaikessa salaperäisyydessäni voisin kertoa itsestäni jotain pientä kivaa, hassun hauskaa:

-Nimi kirjaimet on T.L synnyin jonkun vuoden maaliskuussa 30 päivä.

-Olen toivoton romantikko, saan hellyydenkipeyskohtauksia (ei varmana ole yhdyssana, mutta päätänpä silti väittää niin), suudella ja pitää kädestä. Silti yltiöromanttiset asiat ovat ällöttäviä, kuinka tämä yhtälö toimii? "Hyvin toimii", sanoo jääkäri L

-Olen inttileski. Aamuja ei ole enää kovin paljon ennen reserviä, 55 jos tarkkoja ollaan.

-Olen harrastanut partiota kohta kymmenen vuotta.

-Pidän puhumisesta ja joissain tilanteissa se on ongelma. En osaa olla ihmisten kanssa, jotka ovat ujoja/hiljaisia/eivät vain pidä puhumisesta.

-Tykkään olla omituinen ja persoonallinen. Rakastan solmuvärjättyjä juttusia.

-Pelkään pimeää ja ranteet ällöttävät minua.

-Nauran paljon ja itken paljon.

-Tykkään elämästä, mutta aika ajoin en vihaa mitään niin paljon kuin maailmaa.

-Minulla on sisko,veli,kaksi siskopuolta,velipuoli,isäpuoli,äite ja isä.

-Opiskelen taidelukiossa, koska pidän "oudoista" ihmisistä. En siksi, että olisin erityisen taiteellinen.

-Minua pidetään yleensä hulluna, koska toivon jonain päivänä itsekin astuvani armeijan "harmaisiin". Tavoitteena olisi astua palvelukseen sitten, kun lukio on suoritettu. Tämä on eräänlainen projekti itselleni, haluan osoittaa, että voin pärjätä siellä. Ja totta munassa ajelen hiukseni, enkä vaadi mitään erikoisvapauksia, mitä se sellainen meininki on?

-Rakastan toista harrastustani Taekwondoa yli kaiken. Enemmän oikeastaan sitä ihanaa, hikistä ja vastaanottavaa ilmapiiriä, mikä treenipaikassani on. Treeniperhettä ja valmentajiakin. Seuraa tiivistelmä: kaikkea!

-Kaverit ja ystävät on mulle tärkeitä. Kun asuu yksin, oppii arvostamaan saamaansa tukea, iloja ja suruja, joita kavereitten kanssa saa jakaa.

-Purkkimaissi on parasta.

näihin kuviin ja tunnelmiin.

Howdy

tänään olin väsynyt..todella väsynyt

"Koska ainoa keino jolla päiväkirjaasi ei lueta on se, että ostat siihen lukon tai perustat blogin, heh",totesi jääkäri L.J kun kerroin blogin perustamisesta. Kaikesta huolimatta olen jo kauan aikonut tällaisen itselleni kyhätä ja niinpä kyhäilin. Tämä on minun (toivottavasti) joka päiväinen tapani raportoida ympärillä olevasta, ei tosin kovin tarkasti, en harrasta sellaista. Blogi kertoo joka päiväisistä asioista ja sen tarkoitus ei ole toimia sellaisena "Hey fucktards look at me" - meiningillä vaan mutu-tuntumalla, rennolla menolla, kaaoksella ja etenkin hämmingillä. Jos päätät jäädä, tee se toki. Tämä blogi ei kerro päivän vaatteistani, eikä meikeistäni. Lähes kaikkea muuta siihen sitten mahtuukin.