Odotusta.

Koeviikko ja keuhkoputkentulehdus. Greeat. Nyt odotetaan, odotetaan kesää ja sitä, että koeviikko menee ohi. Tai ei ihan, ennen sitä odotetaan torstaita. Torstaina musta, Iidasta ja Latesta koostuva eeppinen trio suunnataan Helsinkiin metalorgyyn.
   Niin mahtava keikka tulossa ja mä ja L etenkin fiiliksissä, keikallahan me tavattiinkin. Illan ohjelma on pitkä ja luultavasti hiiieman väsynyttä porukkaa on tiedossa. Torstaina Tampereelta 18.07 junalla Helsinkiä kohti ja Late nousee Riihimäeltä kyytiin. Helsingissä n. klo 19.52 ja siitä kipitellään Nosturiin. Arvioitiin, että jos ovet aukeaa klo. 20.00 niin soitto alkaa ysiltä tai jo puoli yhdeksän. 4 bändiä soittaa n. 45 minuutin settejä niin jää ihan sopivasti pelivaraa ehtiä kamppiin ja 03.15 bussiin :-------D ei huhhuh. Mitähän tästä nyt tulee. Innolla jäämme odottamaan.

Koko viikko

Viime viikko oli kokonaisuudessaan puuduttavan tylsä, mutta samalla niin täynnä odotusta, että se oli melkein kiinnostavakin. Ristiriitaistako? Ehei.
     Keskiviikkoahan mä odotin, sillä silloin päräytettiin Karon kanssa viimeistä kertaa parolannummelle hakemaan L:llä meitin luokse, intti on nyt kokonaan ohi ja aamuja pyöreä 0. Late oli jo aiemmin uhannut lähtevänsä reserviin pelkissä shortseissa, tennissukissa ja sandaaleissa. Tietysti Karon kanssa toivottiin, että näin ei olisi, mutta kun kauhee lössi äijiä ilmestyi nurkan takaa soittaen "who let the dogs out" kappaletta ja näin parin vaaleita karvaisia sääriä tiesin, että jaha sieltä hän se tulee. Suloinen barettipäinen punapää, eikä enää edes valtion koira.
   Alkuviikko vain oleiltiin, mä kävin koulussa as usual. Perjantaina juhlittiin Karon kirjotusten loppumista ja Laten intin loppua, juotiin lonkeroa ja syötiin juustonaksuja. Syvällisiäkin puhuttiin. Tämmöiset pienetkin jutut saa niin helkkarin hyvälle tuulelle. Lauantaina, eli tänään kävin saattamassa L:llän linikselle ja oli hyvä olo hyvästellä, kun tietää, että toinen pääsee onnellisesti kotiin nukkumaan eikä puolustusvoimien punkkaan. Niin hyvä viikonloppu :). Pahoittelen kuvamateriaalin puutetta, se olisi luultavasti sokeuttanut muutaman ihmisen niin en viitsinyt riskeerata.

väsynyt, mutta onnellinen

Savonlinnan reissusta toipuminen käynnissä.

vain hitusen tämä merkintä (hupsis). Kuitenkin, kuten aiemmin kirjoitin ajeltiin aikaisin lauantai aamuna Savonlinnaan. L:n tädillä oli synttärit ja niitä mentiin juhlistamaan. L:n äiti ja tädit oli aivan ihania! Etenkin äiti, juuri palannut 4 kuukauden Intian matkaltaan. Ihanan simpsakka, kannustava ja sopivan huolehtiva. Tosi symppis jollain tavalla ♥. Illan aikana syötiin ja juotiin (ehkä vähän liikaakin), istuttiin paljussa ja saunottiin. Jostain syystä eksyin miesten saunavuorolle, helvetin mukavaa äijäporukkaa, joskin vähäpukeisia. Tämän lyhyen viikonloppu tripin aikana kävi selväksi ainakin se, että L:n toinen veli on helvetin jepa ja sen kihlattu myös ja toinen veljistä ihan täysi töhö, kiitos kun omistat tilannetajun :--). Ei mulla muuta kait tähän kohtaan ollut, oli pakko päästä laittamaan tää nyt.

Tampere-Parola-Tervakoski-Savonlinna akseli

Tapahtumarikkaan hiihtolomaviikon jälkeen lähdin tänä aamuna (taas) kohti Parolannummea. Bussilla en ollut koskaan sinne mennyt ainoastaan tullut takaisin, joten bussissa oli semi kuumotukset, kun en ihan ollut varma siitä, että missä hevonvitussa on liittymä 27. Kuski oli kuitenkin ei-niin-stereotyyppinen bussikuski eli siis mukava ja ei elämäänsä kyllästynyt joten lupasi huikata minulle oman pysäkkini kohdalla. Jäin sitten tuossa pahamaineisessa liittymässä ja lähdin talsimaan. Yllätyin, kun tuttu kurkkusalaattimies ehti minua vastaan jo ennen kun olin ehtinyt puolimatkaan.

Yhdessä sitten hytistiin aivan saatanan kovassa tuulessa (voi suokaa anteeksi karkea kielenkäyttöni) ja odoteltiin L:n veljeä. No kyseinen herra ajoi ohi ja koska kyse oli moottoritien risteyksestä, saatin odotella jokunen tovi, että pääsi takaisin samaan paikkaan. Kyytiin päästiin ja ajeltiin Tervaan. Matkaa varjosti huono rahatalous, kun piti käydä kaupassa ja huomiselle reissulle olisi pitänyt kuulemma hommata 25e bensaan..No ei me turhia murehdittu, käytiin kaupassa ja sovittiin, että murehditaan myöhemmin. Päästiin L:län kämpille ja ehdittiin me tässä ruokaa laittaa ja musiikkia kuunnella vähän aikaa, nyt pari kurkkusalaattimieskaveria tupsahti ovesta ja tiedossa olis leffaa, tosin pojat meni nyt saunaan ja mä jäin kirjottelemaan.

Huomenna aikainen lähtö L:n tädin syntymäpäiville Savonlinnaan, ainakin paljuilua pitäisi olla tiedossa, mutta ennen sitä ihana 6.30 herätys ja kolmen tunnin antoisa ajomatka edessä. Nään myös lähes koko äidin puoleisen suvun...(APUA!), mutta kuulemani mukaan oikein mukavaa porukkaa eikä huolta pitäisi näin siis olla.

Stay tuned for more

Hyvää hiihtolomaa kaikille! :--)

normaali sunnuntai

Hyvää ja rentouttavaa hiihtistä kaikille. Pitäkää kivaa tai olkaa ihmisixsixsix. Höhö. Mä lähden todennäköisesti yhen kaverin kanssa äiten luokse maalle, tiedossa miljoonat lumityöt ja pilkkimistä. Nautitaan talvesta (lue. umm nope) mutta ei kipeydytä. Se ei ole kivaa.

Tilannepäivitys.

Kauheesti on tapahtunu parin päivän aikana. Viikolla oli koulussa kunnon hälinää, kun jengi maalaili penkkarijulisteita, itki käytävällä peruuntunutta Wanhojen meikkiaikaa, pelkäsi jäävänsä ilman ystävänpäivä pusua/deittiä/seksiä ja huolehti abiristeilyn juomien hinta/laatusuhdetta.
    Itsehän en kuulunut tuohon joukkoon ykkönen kun olen. Olin tosiaan maanantain ja tiistain pois koulusta kipeyteni vuoksi ja keskiviikkonakin hieman ulalla siitä, mitä koulussa oikein on meneillään, mutta sopeuduin ideaan kouluelämästä nopeasti.
   Keskiviikkona käytiin parin kaverin kanssa Parolassa moikkaamassa Jääkäri J:tä ja alokas Gonervaa :--D oli hyvä reissu, mitä nyt vähän kiusattiin alokasta, tsiigailtiin miestarjontaa (hot damn by the way) ja meinattiin kuolla paluumatkalla no biggie.
  Ystävänpäivä oli samalla ihana ja samalla tosi kamala. Yksinäisyys on ehkä hirveintä mitä tiedän, tarviin määkin siis omaa aikaa, mutta yksin olo silloin kun ei tahdo olla yksin on kamalaa. Nyt jouduin olemaan yksin, koska oli normi viikko eikä ollut L:lle tiedossa lomaa missään muodossa...edes viikonloppuna, rustasin sitten kirjeen ja laitoin sen menemään. Olin kovin nuutunut, kunnes kävin itse postilaatikolla. Höpsö poika, sanoi lähettävänsä vain sotkusta kortin, mutta siellähän oli pitkä kirje täyttä sulattelua. Hienon kuvankin oli tupakaveri piirtänyt, nauratti vähän :').
  Kun tuo ystävänpäivä nyt meni tuossa, niin sain kuin sainkin iskän lauantaina heittämään mut taas Parolannummelle, sotilaskoti 2:seen. Välillä kelaan, että mitähän se henkilökunta miettii, kun tyyliin asun siellä.   Meillä oli ruhtinaalliset 3 tuntia käytössä, joista tunti soden aulassa, kun olin ennen avaamista jo paikalla, erittäin hyvä päivä täytyy sanoa. Korvasi ystävänpäivän täydellisesti. Ja hei eikö ystävänpäivän pitäisi olla joka päivä?

Kipeyksien kipeys

Tämä viikonloppi oli kerrassaan menestys. Torstaina otettiin chillisti, perjantai bailattiin villisti. Kaverilla oli synttärit ja sinne me lähdettiin Jääkäri L.J: n kanssa. Onnistuneet pippalot oli kerta kaikkiaan, mitä toi yks nyt jotain kukkaruukkuja huito alas ikkunalaudalta. Lauantai vieteltiin kotona, L:llä krapula ja mulla ääni niin mennyt ettei kuulunut kuin pihinää, jos suuni aukaisin. Mä leikin kevätrullaa peitossani, kun L ilmoitti lainaavansa mun bussikorttia ja sanoi tulevansa pian. Mietin vähän aikaa, että mihin se nyt sai päähänsä lähteä kun oli kuitenkin semi aikaista vielä, mutta se palasikin aika nopeesti mustaherukkamehun kanssa :') Liikutuin. Oli tosi hyvä viikonloppu kokonaisuudessaan ja nyt kärsin siitä, että L:llän ehkäpä viimeinen viikonloppu gines on nyt eikä nähdä taas kahteen viikkoon ja sitten siitä, että ollessani kipeä en voi mennä treeihinkään. Ärsyttää ja ottaa päähän. Paineita ei pääse purkamaan ja turhautuneisuus sisällä makoiluun vain kasvaa, mur. >:( Nyt voisin ehkä silmäillä matematiikan tehtäviä, jos tunnilla pysyisi vaikka kärryilläkin!

tän päivän jälkeen fiilikset

Koska filosofian koe ja yksinäisyys

Tiivistelmä

Onnellisuus on sitä, että saa olla viikonlopun niin, ettei ole kiire minnekkään. Onnellisuus on sitä, että näkee isänsä hymyilevän tämän jakaessa intti-juttujaan vuosimallille -93, napalmi perunamuusista sissitonnikalaan. Onnellisuus on sitä, että näkee Allu Tuppuraisen valkokankaalla ja osaa yhä kaikki Röllin biisit ulkoa. Onnellisuus on sitä, kun menee nukkumaan toisen kainalossa ja herääkin se toinen kainalossa. Onnellisuutta on luonnostaan punaiset hiukset ja siniset silmät. Onnellisuutta on kutiavat polvet ja selkään piirtely. Onnea on hyvää huomenta- huulten painallus otsalle ja hyvää yötä olkapäälle. Onnea on nahistelu kanssasi ja yritykseni piristää sinua kun pitsasi on tunnin myöhässä. Onnellisuutta on miettiä kanssasi elämän suuria kysymyksiä ja filosofioida pitkään yöhön ennen sitä, kun nukahdat ja höpötät jotain herneistä.  
  Pitää muistaa arvostaa itseään saadakseen arvostusta toiselta. Luota itseesi, ole itsesi. Voit löytää uuden maailman, josta palaamista et tahdo edes harkita.

"Rakkaudesta ihmiseen, sen heikkouksiin ja pyrkimyksiin.

Täytyis olla täysi mulkku, ettei huomais kauneutta.

Postailevaa pikkujätkää rantatiellä marraskuussa.

Jalkain alla rikkoutuvaa ensijäätä, kehon voimaa.Kehon voimaa."

Väsynyt torstai.

Voin rehellisesti sanoa, että tällä viikolla ei ole tapahtunut yhtään mitään. Koeviikot on aina tällasia, mee kouluun koomassa, kirjota paperille kaikki mitä tiedät aiheesta, nuku ennen pohjatuntia, pohjatunti ja sitten kotiin valmistautumaan siihen, että tule tekemään saman huomenna, I don't see any profit here. Onneksi huomenna on kauan kaivattu perjantai. Tunnenpa itseni tänään laiskaksi, ei huvittanut mennä treeneihinkään tänään, ovat junnutreenit tosin. Tarkoittaen sitä, että koko aika menee lähinnä säätämiseen ja riehumisen/nahistelun selvittämiseen. Menen huomenna potkuilemaan taas. Onneksi valtio lainaa mun poikaystävän takaisin mulle viikonlopuksi. Heh suunniteltiin, että mennään katsomaan leffaa, kitsaus tosin iski kun Djangon liput olikin 13e/kpl...noh jos vaikka Rölli tai jotain, ei sillä oikeesti väliä. Tänään pysähdyin kelaamaan myös sitä, että joskus olisi ehkä tarpeen siivotakin, no huomenna ehtii...tai sitten ensviikolla, joo ensviikolla kun ei oo kokeita (lue. en siivoa ja saan pölyallergian ja/tai pölypunkit sun muut syö mun ihon yöllä paskaks ja kuolen)

vaanin tulevaa perjantaita. Varo vain!

Viikonloppuja!

Tämä viikonloppu wasn't anything out of the ordinary, en ryypännyt, enkä pahemmin riehunutkaan. Vietin viikonloppua loppuun kulutetun inttipojan kanssa, jonka mielestä viiksien piirtäminen naamaan ei ole hyvä läppä. Onhan, aivan jumalattoman hyvä.
    Syvällisten puhumistä ei voi oikein välttää missään ihmissuhteessa ja tätä harrastettiin L:n kanssa moneen otteeseen tänä viikonloppuna. Jäi hyvä fiilinki ja toiseen on helppo luottaa, kun tietää miltä toisesta tuntuu. Paras tunne on, kun odottaa toisen näkemistä monta viikkoa ja sitten kun se seisoo ovella, niin siitä ei vain tahdo päästää irti. Kyynelkanavat tulvii yli ja vain se, että näkee toisen olevan kunnossa helpottaa oloa. Tiedäkin se, että vaikka töhöilet, unohdat bussirahat ja olet hölmö niin pidän sinusta. Tuollaisena kuin olet. Viisikymmentäkaksi aamua edessä ennen kuin olet vapaa mies ja minähän odotan, oli se sitten 52 tai vaikka 365 aamua. Koita jaksaa. Saattaminen siihen bussiin on aina yhtä kamalaa, kauhea lauma kurkkusalaatteja vyöryy kohti viitos laiturilla kökkivää bussia, seisot vieressä ja ote kädestä kovenee. Irti on pakko silti päästää. Lähden aina ennen bussia kävelemään kotia kohti ja vaikka olenkin kovista kovin pahaperse niin alahuuleni vapisee ja nielen kyyneliä vastaantulijoiden katsoessa kummauksuen. On kummallista, mitä saat minussa aikaan. Pidän tästä tunteesta. Lämpö.

Jauza

Noin tämän aamun fiilikset on erittäin hyvät. Kehoni jokaista lihasta jomottaa, mutta minun mielestäni vihreä vyö on todellakin sen arvoinen. Vyökokeen aikana tuntui, että hei hei hei ei tästä tule nyt lasta eikä paskaa. Koordinaatiokykyni ja rytmitajuni ovat tasoa nolla, siksi liikesarjat ovat olleet aina "hieman" haastavia. Tälläkin kertaa olin aina väärinpäin, voi jumalauta. Kaikesta huolimatta vihreä vyö on nyt kädessä ja tämä on vasta alkua! Tänään on muuten perjantai, in case someone didn't notice. Fuck yeah viikonloppulomat. Tästä tulee hyvä viikonloppu

success!

Pakollinen must have ybah tärkeä esittelypostaus!!

Aattelin, että kaikessa salaperäisyydessäni voisin kertoa itsestäni jotain pientä kivaa, hassun hauskaa:

-Nimi kirjaimet on T.L synnyin jonkun vuoden maaliskuussa 30 päivä.

-Olen toivoton romantikko, saan hellyydenkipeyskohtauksia (ei varmana ole yhdyssana, mutta päätänpä silti väittää niin), suudella ja pitää kädestä. Silti yltiöromanttiset asiat ovat ällöttäviä, kuinka tämä yhtälö toimii? "Hyvin toimii", sanoo jääkäri L

-Olen inttileski. Aamuja ei ole enää kovin paljon ennen reserviä, 55 jos tarkkoja ollaan.

-Olen harrastanut partiota kohta kymmenen vuotta.

-Pidän puhumisesta ja joissain tilanteissa se on ongelma. En osaa olla ihmisten kanssa, jotka ovat ujoja/hiljaisia/eivät vain pidä puhumisesta.

-Tykkään olla omituinen ja persoonallinen. Rakastan solmuvärjättyjä juttusia.

-Pelkään pimeää ja ranteet ällöttävät minua.

-Nauran paljon ja itken paljon.

-Tykkään elämästä, mutta aika ajoin en vihaa mitään niin paljon kuin maailmaa.

-Minulla on sisko,veli,kaksi siskopuolta,velipuoli,isäpuoli,äite ja isä.

-Opiskelen taidelukiossa, koska pidän "oudoista" ihmisistä. En siksi, että olisin erityisen taiteellinen.

-Minua pidetään yleensä hulluna, koska toivon jonain päivänä itsekin astuvani armeijan "harmaisiin". Tavoitteena olisi astua palvelukseen sitten, kun lukio on suoritettu. Tämä on eräänlainen projekti itselleni, haluan osoittaa, että voin pärjätä siellä. Ja totta munassa ajelen hiukseni, enkä vaadi mitään erikoisvapauksia, mitä se sellainen meininki on?

-Rakastan toista harrastustani Taekwondoa yli kaiken. Enemmän oikeastaan sitä ihanaa, hikistä ja vastaanottavaa ilmapiiriä, mikä treenipaikassani on. Treeniperhettä ja valmentajiakin. Seuraa tiivistelmä: kaikkea!

-Kaverit ja ystävät on mulle tärkeitä. Kun asuu yksin, oppii arvostamaan saamaansa tukea, iloja ja suruja, joita kavereitten kanssa saa jakaa.

-Purkkimaissi on parasta.

näihin kuviin ja tunnelmiin.

Howdy

tänään olin väsynyt..todella väsynyt

"Koska ainoa keino jolla päiväkirjaasi ei lueta on se, että ostat siihen lukon tai perustat blogin, heh",totesi jääkäri L.J kun kerroin blogin perustamisesta. Kaikesta huolimatta olen jo kauan aikonut tällaisen itselleni kyhätä ja niinpä kyhäilin. Tämä on minun (toivottavasti) joka päiväinen tapani raportoida ympärillä olevasta, ei tosin kovin tarkasti, en harrasta sellaista. Blogi kertoo joka päiväisistä asioista ja sen tarkoitus ei ole toimia sellaisena "Hey fucktards look at me" - meiningillä vaan mutu-tuntumalla, rennolla menolla, kaaoksella ja etenkin hämmingillä. Jos päätät jäädä, tee se toki. Tämä blogi ei kerro päivän vaatteistani, eikä meikeistäni. Lähes kaikkea muuta siihen sitten mahtuukin.