Kauheesti on tapahtunu parin päivän aikana. Viikolla oli koulussa kunnon hälinää, kun jengi maalaili penkkarijulisteita, itki käytävällä peruuntunutta Wanhojen meikkiaikaa, pelkäsi jäävänsä ilman ystävänpäivä pusua/deittiä/seksiä ja huolehti abiristeilyn juomien hinta/laatusuhdetta.
Itsehän en kuulunut tuohon joukkoon ykkönen kun olen. Olin tosiaan maanantain ja tiistain pois koulusta kipeyteni vuoksi ja keskiviikkonakin hieman ulalla siitä, mitä koulussa oikein on meneillään, mutta sopeuduin ideaan kouluelämästä nopeasti.
Keskiviikkona käytiin parin kaverin kanssa Parolassa moikkaamassa Jääkäri J:tä ja alokas Gonervaa :--D oli hyvä reissu, mitä nyt vähän kiusattiin alokasta, tsiigailtiin miestarjontaa (hot damn by the way) ja meinattiin kuolla paluumatkalla no biggie.
Ystävänpäivä oli samalla ihana ja samalla tosi kamala. Yksinäisyys on ehkä hirveintä mitä tiedän, tarviin määkin siis omaa aikaa, mutta yksin olo silloin kun ei tahdo olla yksin on kamalaa. Nyt jouduin olemaan yksin, koska oli normi viikko eikä ollut L:lle tiedossa lomaa missään muodossa...edes viikonloppuna, rustasin sitten kirjeen ja laitoin sen menemään. Olin kovin nuutunut, kunnes kävin itse postilaatikolla. Höpsö poika, sanoi lähettävänsä vain sotkusta kortin, mutta siellähän oli pitkä kirje täyttä sulattelua. Hienon kuvankin oli tupakaveri piirtänyt, nauratti vähän :').
Kun tuo ystävänpäivä nyt meni tuossa, niin sain kuin sainkin iskän lauantaina heittämään mut taas Parolannummelle, sotilaskoti 2:seen. Välillä kelaan, että mitähän se henkilökunta miettii, kun tyyliin asun siellä. Meillä oli ruhtinaalliset 3 tuntia käytössä, joista tunti soden aulassa, kun olin ennen avaamista jo paikalla, erittäin hyvä päivä täytyy sanoa. Korvasi ystävänpäivän täydellisesti. Ja hei eikö ystävänpäivän pitäisi olla joka päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti