Viime viikko oli kokonaisuudessaan puuduttavan tylsä, mutta samalla niin täynnä odotusta, että se oli melkein kiinnostavakin. Ristiriitaistako? Ehei.
Keskiviikkoahan mä odotin, sillä silloin päräytettiin Karon kanssa viimeistä kertaa parolannummelle hakemaan L:llä meitin luokse, intti on nyt kokonaan ohi ja aamuja pyöreä 0. Late oli jo aiemmin uhannut lähtevänsä reserviin pelkissä shortseissa, tennissukissa ja sandaaleissa. Tietysti Karon kanssa toivottiin, että näin ei olisi, mutta kun kauhee lössi äijiä ilmestyi nurkan takaa soittaen "who let the dogs out" kappaletta ja näin parin vaaleita karvaisia sääriä tiesin, että jaha sieltä hän se tulee. Suloinen barettipäinen punapää, eikä enää edes valtion koira.
Alkuviikko vain oleiltiin, mä kävin koulussa as usual. Perjantaina juhlittiin Karon kirjotusten loppumista ja Laten intin loppua, juotiin lonkeroa ja syötiin juustonaksuja. Syvällisiäkin puhuttiin. Tämmöiset pienetkin jutut saa niin helkkarin hyvälle tuulelle. Lauantaina, eli tänään kävin saattamassa L:llän linikselle ja oli hyvä olo hyvästellä, kun tietää, että toinen pääsee onnellisesti kotiin nukkumaan eikä puolustusvoimien punkkaan. Niin hyvä viikonloppu :). Pahoittelen kuvamateriaalin puutetta, se olisi luultavasti sokeuttanut muutaman ihmisen niin en viitsinyt riskeerata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti